Juhannus

Keskikesän juhlaa matkustin juhlimaan vanhempieni luokse maaseudun rauhaan järvenrannalle. Etelä-Pohjanmaalla kokon polttaminen ei kuulemma kuulu juhannusperinteisiin. Meillä keskiyöllä sytytettävä kokko on juhannuksen tärkeimpiä perinteitä. Kun olin pieni, juhannus oli vieläkin isompi tapahtuma, mutta nykyään aikuisten kesken vietettynä juhannus on hyvin rauhallinen juhla.

Vietin juhannuksen vanhempieni ja muiden sukulaisten kanssa. Juhannukseen kuului hyvä ruoka, hyvä seura ja piha-, kortti- ja lautapelit. Sain synnyinkodissani käydessäni pitkästä aikaa myös hemmotella vanhaa kissaherra Retua. Retu on minun kissa, joka muutti meille vuonna 1998 eli viisitoista vuotta sitten. Siinä vaiheessa, kun olen muuttanut pois vanhempieni luota, Retu oli jo sen ikäinen, että hän sai jäädä viettämään eläkepäiviään vanhempieni luokse. Nykyään Retu onkin enemmän isäni kissa kuin minun.

Karvakamut

Ystävän yllätysvierailu ja uudet karvaiset perheenjäsenet tarjosivat minulle erinomaisen tilaisuuden ulkoiluttaa kameraani pitkästä aikaa. Mallina toimivat Amerikankettukoira pentu Luna ja Lapinkoira pentu Hilla. Koiranpentujen kuvaaminen oli hauskaa ja naurussa oli pidättelemistä, kun koirat ottivat kosketusta veteen. Pitkäkoipinen Luna ei suuremmin perustanut vedestä, mutta uskaltautui lopulta kastelemaan tassunsa, kun minä olin kahlannut edellä. Pörröinen Hilla taas tepsutteli vedessä tottuneesti ja oli hellyttävä yrittäessään pudistella rannalla märkiä koipiaan.

Pitsinen inspiraatio

Kevään mittainen hiljaiselo on nyt tullut päätökseen ja on aika taas jatkaa kirjoittamista. Ehkä myöhemmin paljastan jopa hiljaiselon syyt, mutta tällä hetkellä nautin siitä, että minulla on taas aikaa valokuvailla ja kirjoittaa blogia.

Jo helmikuussa sain inspiraation ihanasta Make-Believe Factory - blogista. Parhaita ovat ideat, joista inspiroituneena voit toteuttaa itseäsi. Juhannuksen aikaan vierailin vanhempieni luona ja sukelsin viimein äitini liinavaatekomeroon. Löysin sieltä lukemattomia kauniita virkattuja pitsiliinoja, joista suurinosa oli mummuni tekemiä. Äiti suostui antamaan minulle muutamia, sillä pienet kukkapurkkien alle tarkoitetut liinat jäivät aivan hyvin vähälle -lähes olemattomalle- käytölle nykysessä muodossaan.

Aloitin liinan kokoamisen valitsemalla pitsiliinat, joita halusin käyttää. Koska olin vanhempieni luona, minulla oli ainutkertainen tilaisuus mankeloida kostutetut liinat, mikä edesauttoi liinojen muotoutumista. Valitsin sekaisin paksusta kalalangasta ja ohuesta pellavalangasta virkattuja liinoja, minkä vuoksi pelkästään mankelointi ei riittänyt vaan myös tärkkäsin näppärällä spray tärkillä irtonaiset liinat. Liinoihin tuli tarvittavaa ryhtiä ilman, että liina "jäykistyi". Asettelin liinat pöydälle haluamaani muotoon ja parsin liinan langalla ja neulalla kokoon. Liinan tekeminen oli niin helppoa ja mukavaa, että tein myös äidilleni liinan. Olin itse ihastunut lopputulokseen ja on ihana ajatella, että pöytääni koristaa mummun tekemät liinat.