Onnellisia uutisia

Tiistai aamuna sukumme kasvoi yhdellä tuuheatukkaisella prinsessalla ja minusta tuli tuplatäti. Pääsin torstaina tapaamaan tätä prinsessaa, hänen vilkasta isosiskoaan ja onnellisia vanhempia. Ei voi muuta kuin olla onnellinen toisten onnesta. <3

Muuttotohinat

Muutto Rovaniemelle lähestyy ja olen aloittanut jo pakkailun viime hetken muuttopaniikilta välttyäkseni. Kuten muutossa aina, jotain särkyy.. Tähän mennessä olen särkenyt PartyLiten kynttilänjalan ja yhden Iittalan Verna viinilasin. Sirpaleiden sanotaan tuovan onnea, mutta toivottavasti säästyn enemmiltä vaurioilta.

Lumia 800 puhelimen ja Canonin EOS 5D kameran kuvilla ei juurikaan ole laadullista eroa, vai mitä olette mieltä. :D

Mustikkaretki Ähtäriin

Sunnuntain ohjelmassa oli mustikkaretki. Mustikoita lähdettiin etsimään asenteella, kunhan edes vähän mustikkaa tulisi. Kokeneena Ähtärin metsien koluajana A valitsi mustikkapaikat, jotka meidän harmiksi oli joku muukin jo löytänyt. Tunnin metsässä samoilun lopputuloksena olimme saaneet saaliiksi vajaan 10 litraa mustikkaa, joten päätimme lopettaa poimimisen ja siirtyä päivän varsinaiseen teemaan: laavuruokailuun.

A ja S ovat kaikesta päätellen ennenkin tehneet ruokaa laavulla. Mukana oli ruokaa enemmän kuin mitä lopulta jaksoimme syödä. Paistoimme makkarat alkupalaksi ja aterian kruunasi nuotiolla tehty hampurilainen. Jälkiruuaksi tarjoiltiin kahvia ja jaffa keksejä. Lisäksi valmistimme nuotiolla uusista perunoista pyttipannua, mutta se jäi paikan päällä syömättä sillä kaikkien mahat täyttyivät tuhdista hampurilaisesta ja makkarasta. Ja kun sanon, että _me_ valmistimme, tarkoitan, että A ja S valmistivat ja minä toimin apukokkina. Taaskaan minulla ei ollut kamera mukana, mutta onneksi seikkailutoverini A ja S olivat varautuneet siihenkin.

Opin myös, että mustikka on superfoodia. Hieno termi.

 

Kyrkösjärven järvilaavu

Aurinkoiseen iltapäivään saa lomantuntua pakkaamalla kahvit ja makkarat reppuun ja matkaamalla laavulle. Meille näin loppukesästä lomaileville tuollaiset lomalta tuntuvat iltapäivät tuovat tarvittavaa akkujen latautumista.

Kyrkösjärven järvilaavulla oli niin rauhallista ja mukavaa, että olemme käyneet naapureiden kanssa siellä jo kahdesti, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Ensimmäisellä kerralla suuntasimme suoraa laavulle makkaranpaistoon ja toisella kertaa kiersimme ensin pitkospuureitin laavulle. Meidän retkiltä ei puutu hyvää ruokaa, hyvää seuraa eikä hauskoja tarinoita.

 Pientä taukojumppaa ennen eväiden syöntiä.

Virittämöllä Stella

Tangomarkkinat tuli tänäkin vuonna koettua tangovapaasta näkökulmasta Virittämön kautta, missä kävin ystäväni S:n kanssa kuuntelemassa Stellaa ja Tuure Kilpeläistä. Molemmat vetivät erinomaiset keikat, vaikka en ole suuremmin kuunnellut kumpaakaan bändiä ennen.

Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna kulutin aikaani myös katsomalla televisiosta sekä tangokuningattaren että -kuninkaan valinnan eli varsinaista tangon taikaakin tuli koettua. Minulla ei ollut kamera mukana Virittämöllä, mutta onneksi ystäväni S tallensi puhelimeensa illan tunnelmia.

Farmari messut

Seinäjoen Farmari messut olivat ihastuttava kokemus. Messuilla oli paljon nähtävää, mutta itse vietin melkein koko messupäivän eläinaitauksien luona ihaillen erilaisia eläimiä ja katsellen erilaisia näytöksiä. Suosikkini olivat lännenratsastus ja karjanajo näytös, jossa näin ihkaelävän Cowboyn! Toinen näytös, jota kiirehdimme katsomaan oli lammaskoira näytös. Myös lampaankerinnän SM tuli seurattua. Koko messujen kohokohta taisi kuitenkin olla Shirehevosen näkeminen. Siinä vasta oli iso hevonen.

Hyvinhän se meni

Nyt se kaikkia kiinnostanu syy blogini hiljaiseloon: hain opiskelemaan. Ja kuinkas ollakaan viikko sitten tipahti postiluukkuun kirje, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan oikeustiedettä Lapin yliopistoon. (JIHUUUUU!!!) Pari pulloa kuohuviiniä kului juhlimiseen viikonlopun aikana. Se oli kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu, jonka sain viettää erinomaisessa seurassa.

Olin ja olen edelleen ihan suunnattoman iloinen, sillä tätä minä olen tavoitellut jo useamman kerran. Alkuhuuman laannuttua tuli kuitenkin auttamatta suru puseroon, kun tajusin, että joudun muuttamaan pois Seinäjoelta ja pois niiden ihmisten luota, joiden kanssa olen tottunut viettämään aikaa. Naapureita ja maanantai kaffeja tulee kyllä Rovaniemellä ikävä vielä monta kertaa. En tiedä, onko se edes mahdollista, mutta minulle tulee koti-ikävä naapureiden kotiin. :D

Emännänjatke

Ajattelin pitkään, etten tarvitse asunnossani keittiöjakkaraa, koska se vain veisi turhaa tilaa pienessä asunnossani ja tavalliselle jakkaralle kiivetessäni yletän tarpeeksi korkealle yltääkseni ylähyllyille. Koska asunnossani on korkea viisto katto ja vain rajallinen määrä säilytystilaa, olen käyttänyt myös kaappienpäällisiä sellaisten esineiden säilyttämiseen, joita en tarvitse päivittäin.

Lopulta kyllästyin horjumaan tuolien päällä ja tilasin (äitini kautta) puusepältä keittiöjakkaran, jonka päältä on turvallisempaa laskeutua sylitäynnä milloin mitäkin. Jakkara tilattiin puusepältä, koska toivoin samanlaista jakkaraa, mikä vanhemmillani on. Maalasin (äidin avustuksella) puunvärisen ja käsittelemättömän jakkaran valkoisella kalustemaalilla. Kyseinen jakkara -tai emännänjatke, kuten Seinäjoella sanotaan- on ollut tarpeellisempi kuin olin osannut ajatellakaan. Sen lisäksi, että jakkaran hankkimisen jälkeen minulla on ollut paljon asiaa juuri niille ylimille hyllyille, keittiöjakkara oli juuri oikean korkuinen kohta kaksi vuotta täyttävälle kummityttölleni, joka ei vielä tavallisella penkillä istuessaan yltänyt pöydän ääreen.

Paukaneva

Raskaan työpäivän - tai oikeammin työviikon - piristys oli naapurilta tullut viesti, jossa hän houkutteli minut iltakävelylle Paukanevan pitkospuille. Karhuja, punkkeja ja paarmoja uhmaten me lähdimme kesäiselle eräretkelle. Paukanevan pitkospuut olivat paikkapaikoin todella huonossa kunnossa, mutta selvisimme lintutornille ja takaisin. Meidän eräretkeilyä piristi matkanvarrella olevat opasteet, joissa oli selvitetty Paukanevan kasvistoa ja lintuja. Opimme tunnistamaan muun muassa tupasvillan. Suunnittelimme jo, että ensi kerralla pakkaamme mukaan eväät ja jäämme nautiskelemaan Paukanevasta pidemmäksi aikaa ja bongailemaan sen lintuja.

Hilloja

Tupasvilla