Friend from Belgium and the Ähtäri zoo!

En ole luonteeltani kovinkaan spontaani, kuten ystäväni ehkä jo tietävät. Mutta osaan sujuvasti tekeytyä spontaaniksi tai olla niin sanotusti passiivisesti spontaani, kun tapaan spontaanin ihmisen. Passiivis-spontanius toimii siten, että vaikka en itse osaa vajaan vuorokauden varoitusajalla pakata laukkuja ja lähteä ulkomaille, olen silti valmis siihen, että joku ulkomailta pakkaa laukkunsa ja tulee minun luokseni! :D
 Näin kävi, kun Belgiassa tapaamani M ilmoitti aikeistaan matkustaa Suomeen. Hihkaisin tervetuloa ja puolitoista viikkoa myöhemmin siellä se M seisoi Seinäjoen rautatieasemalla! Toki joku voi protestoida, ettei puolentoista viikon varoajalla tapahtuva vierailu ole spontaania, mutta on se minulle nimimerkillä kalenteri täynnä merkintöjä jo elokuullekin!

Oli mahtavaa nähdä M pitkästä aikaa ja palautella mieleen taas aikaani Belgiassa. Välillä tuntuu kuin vaihto Belgiassa olisi tapahtunut toisessa elämässä ja välillä tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Onneksi ystävyys ei vanhene, sillä poimiessani M:n rautatieasemalta ei mistään olisi voinut päätellä, että edellisestä tapaamisesta on melkein puoli vuotta. 

Viikonloppu kului todella nopeasti ja sen kruunasi sunnuntain vierailu Ähtärin eläinpuistossa! Kävimme M:n kanssa vierailemassa Antwerpenin eläinpuistossa asuessani vielä Belgiassa, joten oli nostalgista vierailla myös Ähtärin eläinpuistossa. Antwerpenin eläinpuisto sijaitsee aivan Antwerpenin keskustassa, mutta eläinpuistossa ei ole tietoakaan kaupungin hulinasta. Olin kuin lapsi karkkikaupassa juostessani ympäri eläinpuistoa ja kertoessani nippelitietoa eläimistä avaraluonto specialistin tavoin (mm. tiesitkö, että norsu on ainoa nisäkäs, joka ei voi hypätä).  Lisäksi loistin Disney tietämykselläni ja osasin paikallistaa suurimman osan eläintarhan eläimistä johonkin Disneyn elokuvaan. Uskon, että tietämykseni teki lähtemättömän vaikutuksen!

Ähtärin eläinpuisto oli hiukan erilainen kokemus. M oli yllättynyt eläinpuiston suuruudesta, vaikka Antwerpenin eläinpuistoon verrattuna Ähtärissä on vähän eläimiä. Ähtärissä eläimet on ripoteltu kolmen kilometrin matkalle keskelle metsää! Huomasin kierroksellamme, että Ähtärissä on ollut vauvabuumi. Oli karhuvauvaa, peuravauvaa ja villisikavauvaa. Sulosia!

Seinäjoki tarjosi parastaan ja sää oli mitä hienoin koko viikonlopun! Oli ihanaa puhua englantia ja parasta oli nähdä M pitkästä aikaa!

UIT - Ilon palasia!

Äiti oli luonani Seinäjoella kyläilemässä Nice run tapahtuman vuoksi, joten päätimme ottaa vierailusta kaiken irti ja suuntasimme seuraavana päivänä Alahärmään Powerparkkiin, missä esiintyi Uusi Iloinen Teatteri näytöksellään Ilon palasia! En ole aiemmin nähnyt revy teatteria livenä ja täytyy myöntää, että paljosta olen jäänyt paitsi! Näytös oli kekseliäs, yllättävä, viihdyttävä ja ennen kaikkea hauska! UIT otti kantaa muun muassa Ruotsin kungingasperheeseen ja Suomen jääkiekon MM voittoon. Lisäksi näytöksessä huomioitiin se, että ollaan Etelä-Pohjanmaalla, linkittämällä tapahtumia paikallisiin paikkoihin ja taisipa Duutsoneiden "Jukkakin" vilahtaa omassa sketsissään.

Henkilökohtainen suosikkini tuli ensimmäisellä puoliajalla. Olin pudota penkiltä, kun Jean S alkoi soittaa Chisun "miehistä viis" kappaletta ja kolme mahtavaa mies solistia aloittivat revy esityksensä "naisia pliis".

"Mulla on jalka ja toinenkin. On myös kolmas, mutten kerro siitä sen tarkemmin--"
"--mulla on auto, ja se toimii. Ja alkava kalju, mutta kalju kuitenkin--"
"--mullon nää kaikki, siis naisia pliis"!

Mahtava miten innovatiivista sanoittamista!

En tiennyt, että Jonna Geagea on pieniinpäin, mutta selvä vauvamasu sieltä kostyymien alta pullotti!

Näytöstä ei saanut kuvata, joten minulla ei ole tähän päivitykseen tarjota kuin mielikuvia (ja UIT:n nettisivuilta kopioimani kuva)! Mutta jos tulee tilaisuus mennä katsomaan UIT:a livenä niin suosittelen!

Nice Run 2012!

Seinäjoella juostiin tänäkin vuonna NiceRun kuntotapahtuma. NiceRun tapahtumaa markkinoidaan kuntotapahtumana kaiken ikäisille naisille ja taisi paikalla ollakin naisia vauvasta mummoikään. Kyseessä ei ollut siis kilpailu ja reitin sai vapaasti myös kävellä, jos juokseminen ei kiinnostanut.
Juoksu tapahtui Seinäjoen keskustassa jokirantaa pitkin. Maisemat olivat kauniita ja matka oli viisi kilometriä.

Tapahtumaa juontamassa ja juoksijat matkaan lähettämässä oli Sami Sarjula (Hunkseista ja miksei myös Salatuista elämistä tunnettu). En voinut vastustaa kiusausta vaan viisi minuuttia ennen lähtöä kipitin muiden viisitoistavuotiaiden tavoin Sarjulan luo ja pyysin päästä samaan valokuvaan! (Ja pääsin kuvaan! I'm almost famous myself! :D )

Sää ei varsinaisesti ollut mitä toivoimme, mutta rankasta ja jatkuvasta vesisateesta huolimatta lenkki oli mukava. Koko tapahtuman kruunasi maalissa odottavat Vimpelin Vedon (Suomen toiseksi paras pesäpallojoukkue) pelaajat, jotka halasivat kaikki maaliin saapuvat juoksiattaret. Itsekin muiden tavoin kepsahdin vettä tippuvana (johtuen vesisateesta) pelaajan kaulaan ja vasta sen jälkeen tajusin halanneeni Vimpelin Vedon kärkilyöjää (eteniätilastojen numero kolmosta) Henri Puputtia, joka sattuu olemaan yksi suosikki pelaajistani! Jaksoin muiden joukkueeni juoksioiden iloksi hehkuttaa saamaani halausta vielä saunassakin. Harmittaa vielä tänä päivänäkin, etten palannut ottamaan yhteiskuvaa Henri Puputin kanssa..  Jos Puputti luet tätä, niin laita nimmarillavarustettu kuva tulemaan! :D

Quality time and Geocaching with Kultis

Lauantaina sain harvinaisen vieraan suoraa hämäläisten härkätien toisesta päästä! Ystäväni Kultis suuntasi tapamaan minua pitkästä aikaa. Olemme suunnitelleet näkemistä jo monesti, mutta aina suunnitelmiin tuli jokin muutos, jonka vuoksi tapaamista on lykätty. Tällä kertaa muutoksille ei annettu sanavaltaa vaan Kultis suhautti junalla Seinäjoelle. Jotta löytäisimme toisemme Seinäjoen kiireiseltä rautatieasemalta, Kultis pyysi, että minulla olisi sininen ruusu. Ei siis auttanut kuin suunnata aamulla kukkakauppaan hakemaan sinistä ruusua. Varmuuden välttämiseksi tein vielä kyltin ja se toimi: Kultis löysi minut hetkessä! :D

Lauantai hurahti ohi hetkessä! Paasasimme suuvaahdossa vanhoista juttuista, uusista juttuista ja kaikesta siltä väliltä! Monet niin hauskat tapahtumat olemme yhdessä kokeneet ja illan aikana palautetelimme mieleen myös vanhoja inside juttuja!

Kultis on kunnostautunut geokätköilyssä. Laji on minulle aivan uusi, mutta koska olen kuullut siitä niin paljon, päätimme Kultiksen kanssa käydä bongaamassa pari Seinäjoen kätköä! Uskomatonta, kuinka jännittävää kätkön löytäminen koordinaattien ja vihjeiden avulla oli!! Kokeneena geokätköilijänä Kultis tiesi heti, mistä etsiä ja kätköt paljastuivat suhteellisen helposti. Minäkin olen siis löytänyt ensimmäisen geokätköni! Voitteko kuvitella, että tuollaisia pieniä kätköjä on kaikkialla maailmassa ja vain harvat tietävät niiden olemassaolosta! Ehdottomasti suosittelen kokeilemista kaikille. Hyvä harrastus pariskunnille tai kaveriporukoille varsinkin, jos tykkää matkustaa, sillä geokätköjen bongailun voi yhdistää sekä kotimaan matkoihin sekä ulkomaan matkoihin! Seinäjoeltakin löytyy muutamia kätköjä, mutta verrattuna Etelä-Suomen isompiin kaupunkeihin kätköjen määrä ei ole suuri - ainakaan vielä.

Rautatieasemalla odottelemassa..

Elämäni ensimmäinen geokätkö!

Strawberry

Kesä kaupungissa ei tarkoita, etteikö voisi nauttia puutarhan antimisita ja kauniista kukista. Suuntasin kesäpihalle kiertelemään ja katselemaan eri kukkavaihtoehtoja parvekkeelleni. Vaihtoehtoja on lukemattomia ja asiantunteva henkilökunta neuvoi, millaiset kukat pärjäävät parvekkeella ja kuinka niitä tulisi hoitaa. Uskokaa tai elkää, mutta ohjeet tulevat tarpeeseen. Minun sisäinen viherpeukaloni ei ole vielä puhennut kukkaansa, minkä vuoksi huonekasvienkin elossa pitäminen on minulle haaste.

Monista vaihtoehdosita päädyin hyötykasviin eli amppelimansikkaan! Nyt vain odottelen, että pääsen popsimaan kesän ensimmäiset mansikat omalta parvekkeeltani!

H is in the house!

Serkkuni liittyi seuraani viikonlopuksi seikkailemaan Seinäjoelle. Viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut. Perjantaina piipahdimme Seinäjoen yöelämään. Tunnelman takasi "Joku paikallinen bändi". Illan päätteeksi meitä muutaman kerran jututtanut mies ehdotti samalla taksilla kotiin suuntaamista. Kohteliaasta mutta jyrkästä kieltäytymisestä huolimatta jäimme juttelemaan miehen kanssa ja hetken juttelun jälkeen selvisi, että olemme itse asiassa naapureita. Ei tämä Seinäjoki taidakkaan kovin iso paikka olla. :D

Lauantaina kävimme maltillisesti shoppailemassa. Itse kävin neljännen kerran sovittamassa Vagabondin nappanahkaiset tennarit. Monen moisia kenkiä jalkoissani pitäneenä jaksan edelleen olla yllättynyt siitä, kuinka hyvältä jotkut kengät voivat tuntua jalassa ja silti näyttää kauniilta. Tällä kertaa päädyin ostamaan tennarit enkä usko, että tätä ostopäätöstä tarvitsee katua. Nämä ovat toiset omistamani Vagabondin kengät ja kerrassaan rakastan noita kenkiä! Ne ovat kuin tehdyt minun jalalleni!

Lauantai ilta ja sunnuntai aamu sujuivat rauhallisesti hyvässä seurassa. Surullisinta mukavissa viikonlopuissa on se, että ne päättyvät aivan liian nopeasti!

Helsinki

Koulutusmatka Helsinkiin oli hyvä päätös toukokuulle. Oli mukava saada täsmävastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, tavata kollegoita ympäri Suomea ja ihan vain päästä Helsinkiin! Koulutuksen jälkeen kävin muutaman kollegan kanssa kiertelemässä Helsingin keskustassa ja ostoskeskuksissa. Helsinki on kyllä mielenkiintoinen kaupunki. Herätin huvittuneisuutta helsinkiläisissä kollegoissani, kun suunnittelin ääneen tulevani kesällä kartan kanssa kiertelemään Helsinkiä. Elokuun alkuun onkin jo sovittu seuraava Helsingin reissu, tosin hiukan eri merkeissä. Ehkä sillä kertaa sattuu kamerakin mukaan ja ehtii kiertämään muutamia nähtävyyksiä.

Hotelli aamupala on aina yhtä herkullinen! En tiedä tarkkaan, onko parasta ne tuoreet hedelmät, eri vaihtoehtojen määrä vai yksinkertaisesti valmis aamupala. Aamupalalla lievää huvittuneisuutta levitti hollantilaiset turistit, jotka ruokailivat kanssamme samassa pöydässä. Toinen näistä miehistä nautti ennakkoluulottomasti suomalaisia ruokia, mikä minun mielestäni on hienoa. Hymyilyttää vieläkin kun muistelen, kuinka se mies söi haarukalla ja veitsellä ruispuuroa matalalta lautaselta munakokkelilla maustettuna. Sekaisinhan ne menee kuitenkin -ennemmin tai myöhemmin.