Brand new BBA graduate from OAMK!

Palkitsen työkaverini damisuklaa-hasselpähkinämuffinseilla huomenna, koska minusta on tällä päivämäärällä tullut Tradenomi! Opintotoimistosta soitettiin  onnittelupuhelu aamupäivästä. Vaikka Oamk:ssa yleensäkin huomioidaan opiskelijat, oli puhelulla toinenkin agenda: minua pyydettiin pitämään puhe valmistuvienjuhlassa toukokuussa. Puheet jää kuitenkin tältä tradenomilta pitämättä, sillä en pääse osallistumaan koko valmistujaisjuhlaan. Tuli jälleen aikuinen olo, kun osallistumisen estää "työreissu".

If it's broken...

..it probably belongs to me!

Jos jokin asia voi mennä rikki, se todennäköisesti menee. Ainakin jos minä sen omistan. Tästä esimerkkinä ovat kaikki tekniset laitteet, joita olen omistanut. HP:n tietokone kävi takuuhuollossa yhteensä kolme kertaa ennen kuin lopulta heitti henkensä neljä vuotta vanhana. Kaikki omistamani puhelimet ovat käyneet vähintään kerran huollossa lukuun ottamatta uusinta Lumiaani (koputtaa puuta). Tällä hetkellä vuoden vanha Acerin koneeni odottaa, että raskisin luopua siitä ja lähettää sen huoltoon, silmälasini ovat huollossa sangan katkettua ja sykemittarini ei toimi.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin totuus on, että kaikkien vempeleiden hajoamiseen minä olen täysin syytön! Otetaan vaikka esimerkiksi Face Stockholm silmälasini. Ne hajosivat itsestään. Ajelin pohjoiseen ja tunsin, kuinka silmälasini alkoivat valua. Kun kohotin laseja, vasen sanka vain tipahti. Silmäaseman tuomio oli julma: sanka on katkennut ja korjauskelvoton. Instrumentarium sentään antoi vähän toivoa. Sinne ne silmälasit jäivätä odottamaan uusia sankoja..

Tähän päivään piristystä tarjosi työpaikallani piipahtaneet poliisit ja iltapäivällä roskakoripaloa sammuttamaan hälyytetyt palomiehet.

Lakeuksilla alkaa olla jo kesän tuntua.. lunta ei ole nimeksikään, aurinko paistaa ja lämmintäkin on +16 astetta. Kyllä nyt kelepaa kesärenkaat kiesin alla kruisailla!

Now and Then

Koska en tiedä, kuinka pukisin sanoiksi viimeiset viikkoni Belgiassa ja paluuni Suomeen, hyppään kokonaan tuon ajan yli tähän päivään! Tiivistyksenä voin sanoa, että molempiin vaiheisiin liittyi ihania muistoja, kauniita tapahtumia, korvaamattomia ihmisiä ja kaipuuta! Belgiassa ollessani kaipasin Suomeen ja nyt Suomessa ollessani kaipaan Belgiaan. Niinhän se vain menee.

Suomeen palattuani on tapahtunut paljon hyvää ja samalla life as we know it on pyörähtänyt päälaelleen. En ole enää opiskelija vaan työssäkäyvä _aikuinen_. Vierastan sanaa aikuinen, mutta huomaan tipahtaneeni tähän kategoriaan aikaisine aamuherätyksineni. Antwerpenin vilkkaat kadut ovat muuttuneet Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin ja hollannin soljuva kieli on muuttunut pärähtävään ärrräään. Hämyinen kimppakämppä on muuttunut ihanaan kaksioon omalla saunalla, mutta kämppistä jäin tavallaan kaipaamaan.

Moni asia on muuttunut, mutta Belgiassa aloittamaani bloggausta en halua lopettaa. En tiedä vielä, mistä bloggaisin, mutta ajattelin aloittaa kirjoittamisen aiheesta, jonka tunnen parhaiten: itsestäni!