Twilight Breaking dawn part 1

Perjantaina menin elokuviin ensimmäistä kertaa täällä Belgiassa ollessani. Täytyy myöntää, että elokuvateatteri kokemus oli hieman erilainen täällä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Metropolis on Belgian suurin elokuvateatteri ja sen kyllä huomasi! Kuulemani mukaan teatterissa on yli 20 salia ja  suuriin saleihin mahtuu kerralla jopa 500-600 ihmistä. Itse näin elokuvan vain pienestä salista (joka silti oli melkein kaksi kertaa Finnkinon suurien salien kokoinen). Lisäksi sama elokuva näytetään aina usemmassa kuin yhdessä salissa, jotta kaikki halukkaat pääsevät katsomaan elokuvan. Kuulin myös, että ihmiset Hollannista ja Saksasta matkustavat joskus Antwerpeniin katsomaan elokuvia tuohon teatteriin, mitä en yhtään ihmettele, sillä sen puitteet ovat mahtavat!

Kävin katsomassa Twilight sagan Breaking dawn part 1 -elokuvan. Elokuva oli hyvä, vaikka mielestäni neljännen kirjan olisi aivan mainiosti voinut tehdä yhtenä elokuvana, sillä hetkittäin elokuva oli tylsä. Hetkittäin myös kaipasin Samulia, jolle voi aina vapaasti kommentoida elokuvaa sen aikana.
Kuvat on löydetty googlettamalla, sillä kamera jäi jälleen kerran pois matkasta.

Metropolis teatteri
http://www.kempenactueel.be/film/metropolis-antwerpen-start-met-21u-vertoningen

Dublin

Irlanti on hieno maa! Vajaa kolme päivää Dublinissa oli liian lyhyt aika nähdä kaikki, mitä olisin halunnut nähdä mutta tarpeeksi pitkä aika, jotta kiinnostus maahan syntyi! Tuonne reilun 4,2 miljoonan asukkaan saarelle haluan takaisin!

Huomasin Dublinissa, etten oikeastaan tiennyt Irlannista paljoakaan. En muun muassa tiennyt, että Irlannin toinen virallinen kieli on iirin kieli. Enkä myöskään tiennyt, että maanantai on huono päivä vierailla Irlannissa, sillä maanantai on virallinen "hangover" päivä ja kaikki museot yms. olivat suljettu. Maanantaisin kuitenkin järjestetään Sandemans New Dublin kaupunki kierros, jolle osallistuin (se, että kierros oli ilmainen ei vaikuttanut päätökseeni ollenkaan). Kierros kesti kolme ja puoli tuntia, näin paljon Dublinia ja opin paljon Irlannin historiasta.Sää pysyi koko reissun ajan hyvänä. Turistikierroksella maanantaina sain kokea irlantilaisen sumun, joka minusta tuntui kevyeltä vesisateelta mutta sitä ei onneksi kestänyt kauaa.

Dublin on kaupunki, jossa tapahtuu jotakin joka päivä. Sunnuntaina menimme illalla katsomaan stand up komikkaa Capital Comedy Clubille. Jos joku on liikenteessä Dublinissa, niin suosittelen Ha'Penny Bridge Inn'ä, jossa esitetään komiikkaa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Meidän stund uppia tosin vähän häiritsi kolme häirikköä, jotka huutelivat koomikoiden päälle. Maanantai iltana menimme kirkko baariin, jossa soitettiin live musiikkia. Kirkko baarista jatkoimme toiseen pubiin, jossa mies kitaran kanssa soitti perinteisiä irlantilaisia kappaleita. Oli hauska nähdä, kuinka paikalliset (baarimikko mukaan lukien) lauloi mukana.

Irlanti on erilainen maa verrattuna Belgiaan. Enkä nyt tarkoita ilmeistä eroa, että kaikki puhuivat englantia (hassulla aksentilla). Liikenne oli vasemmanpuoleinen sekä autoilla että jalankulkijoilla. Jalankulkijat eivät noudattaneet liikennevaloja, mikä johtui todennäköisesti siitä, että jalankulkijoille valo paloi vihreänä joka suuntaan yhtä aikaa ja vain hetken ajan. Kylmä ja lämmin vesi tuli eri hanoista ja hanat oli sijoitettu vastakkaisille puolille allasta. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten se käytännössä toimii. Toinen käsi palaa ja toinen jäätyy, mikä on keskimäärin hyvin? Tosin meidän hostellin hanoista tuli vain kylmää ja jäätävää vettä.

O'Connell street

Traditional Irish stew

Liikkeen mainosikkuna.. se kalkkuna liikkui!

Aamukahvi

Irlantilainen aamupala

Dublin Castle.

Justice. Sisäänkäynti Dublin Castleen.

Hot'n'Cold

Trinity College! Muun muassa Oscar Wilde on kuluttanut penkkejä tässä laitoksessa.

Great Hunger muistomerkki

St. Stephen's Green

Fish and Chips

Jokaisella isolla kadulla Dublinissa oli todella hienot ja massiiviset joulukoristeet

Church baari

Sunny days

Tänään Antwerpenissä oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Tuli ihan mieleen alkusyksyn monet aurinkoiset ja lämpimät päivä. Aiheutin huvittuneisuutta kanssaopiskelijoideni keskuudessa, kun ehdotin, että menisimme aurinkoisen päivän kunniaksi Stadsparkiin katsomaan pupuja. Ehdotukseni ei saanut kannatusta, mutta olen nähnyt stadsparkin puput ennenkin, joten en pannut pahakseni.

Puput kuitenkin jäivät mieleen sen verran, että halusin jakaa sen täällä päivityksenä. Kuvat ovat otettu Stadsparkista kuukausi sitten. Stadspark on täynnä elämää. Siellä on satoja kaneja, monenlaisia lintuja ja jännittävintä minulle oli nähdä mustia joutsenia. Jos menisin nyt ottamaan kuvia samasta puistosta, puut olisivat jo paljaat ja jokapaikassa olisi lehtiä. Oli yllätys kuulla, että talvi alkaa täällä vasta joulukuun puolivälistä. Nyt siis eletän vielä syksyä. 

  

Hello Kitty!

Nyt se viimeistään iski ja kieltäminen on enää turhaa, kun kaikki sen jo näkee: joulun odotus! Jos joku olisi minulta kysynyt, milloin se iskee en olisi osannut sanoa, että se sattuu tosissaan kohdalle, kun päivä on enää (tai "vielä", riippuen asenteesta) 38!

Olisin todennäköisesti sinnitellyt pidempäänkin, mutta tämä oli monen sattuman tulos. Kuulin viime viikolla, kuinka  kummityttöni oli saanut ensimmäisen oman Muumi joulukalenterinsa. Lisäksi olen jo useamman viikon kuumeisesti koittanut miettiä joululahjoja. Klikkaa mua -sarjassa juhlittiin joulua ja kun tähän soppaan vielä lisää, että kuulin ensi lumen sataneen  Suomessa, niin resepti joulun odotukselle on valmis! Ja mikäs paremmin kuuluu joulun odotukseen kuin joulukalenteri?

Kuten ehkä olen sivulauseessa maininnut, minulla oli tentti viikko. Tänään viimeisen tentin kunniaksi päätin poiketa kotimatkalla kaupassa ostamassa itselleni joulukalenterin. Voitte kuvitella, kuinka suuri pettymykseni oli, kun koko Delhaizesta ei löytynyt yhtä ainutta joulukalenteria. Jouluhössötys ei täällä ole alkanut vielä samalla tavalla kuin Suomessa tai ehkä se ei vaan saavuta samoja mittasuhteita täällä kuin Suomessa. Kaupoissa ei soi joululaulut eikä pikkujouluja ole vielä järjestetty (tai ainakaan minua ei ole kutsuttu).  Joulusuklaat ja joulukoristeet ovat kuitenkin jo pikkuhiljaa ilmestyneet kauppoihin.

Tappioni myöntäneenä siis palasin kotiin ilman joulukalenteria ja harkitsin jo oman joulukalenterin rakentamista, kunnes kämppikseni  pelasti päivän tuomalla minulle Hello Kitty -joulukalenterin. Kämppis oli löytänyt sen käydessään ruokakaupassa ja Carrefourisssa oli kuulemma ollut Hello Kitty -kalenterin lisäksi Autot -kalenteri. Ihan vertailun vuoksi, montako erilaista joulukalenteria on myynnissä tavallisessa ruokakaupassa Suomessa? Kaikesta huolimatta minulla siis on nyt ikioma joulukalenteri ja joulun odotus voi virallisesti alkaa.

Belgium in numbers

Huomasin tuossa, etten ole oikeastaan koskaan kertonut tarkemmin Belgiasta tai Antwerpenistä ja koska yritän parhaani mukaan vältellä tenttiin lukemista kulutin aamupäivän tutkimalla wikipediasta faktatietoja Belgiasta.

Belgian pinta-ala on 30 500 km² , mikä on vain vähän isompi kuin Kainuun pinta-ala. Populaa täällä on 10,4 miljoonaa asukasta, kun sama luku Suomessa on puolet vähemmän (vain 5,4 miljoonaa ja silti kaupat on aina ruuhkaisia, kun yrittää itse shoppailemaan). Vähemmästäkin maaseutuun tottunut tyttö hämmentyy, kun ihmisiä on joka kulman takana ja puita ei nimeksikään.

Antwerpen on Belgian toiseksi suurin kaupunki. Sen pinta-ala on 204,51 km²  ja asukkaita täällä on 461 496 henkeä, mikä tarkoittaa, että yhden neliökilometrin jakaa täällä 2257 asukasta. Koko Suomessa asukastiheys on 15 asukasta neliökilometriä kohden. Antwerpen on siis pinta-alaltaan Helsinkiä pienempi kaupunki (karkeasti sanottuna kolme kertaa pienempi) mutta asukasluku näillä kahdella kaupungilla on melkein sama. Ei siis ihmekään, että aluksi ihmetytti täällä, kuinka ihmiset tulevat melkein iholle, kun he puhuvat tai kuinka he saattavat koskettaa ihan tuntemattomiakin ihmisiä. Suomessa ei ole tarvetta tulla metriä lähemmäksi, kun molemmilla on lääniä seisoa vähän kauempana ja puhe kuuluu vähän kauempaakin, kun ei ole niin paljon muita ihmisiä ympärillä hälisemässä! Kaikkeen tottuu!

 Kuvassa näkyy Schelde joki, joka virtaa jostakin Pohjois-Ranskasta halki Belgian. 

House Doctor

Vanha kansa sen tiesi, itkuhan siitä liian pitkästä ilosta tulee. Samana päivänä, kun Marja lähti Antwepenistä minulle nousi kuume. Sinäänsä en edes jaksanut ihmetellä asiaa, sillä tämä on kolmas kerta kun sairastun täällä. Sunnuntai aamuna totesin, että minulla on nielutulehdus ja herätin edellisenä iltana Milanosta palanneen kämppikseni selvittämään minulle apuna, mistä löytyy päivystys Antwerpenissä sunnuntaina. Tuli jotenkin hätä, kun tajusi, että on sairaana vieraassa maassa eikä mitään hajua, mistä löytää lääkäri.

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. En tiedä tarkkaan, kuinka terveydenhuolto täällä toimii, mutta löysin puhelinnumeron, jossa kerrottiin postinumeroni perusteella lähin lääkärin vastaanotto. Lääkäri oli yksityinen house doctor, mutta koska vakuutukseni kattaa sekä yksityisellä että julkisella käynnin en jäänyt selvittelemään minne muualle voisin mennä.

Lääkäri visiittikin kävi kokemuksesta. Lääkäri oli ystävällinen ja määräsi antibiootit ja särkylääkkeet heti tutkimusten jälkeen. Lääkäri jopa näytti minulle kartasta, mistä löydän lähimmän auki olevan apteekin. Lisäksi sain sairaslomalapun yliopistolle vietäväksi. Lupalappu oikeuttaisi minut sairastamaan kotona kolme päivää.

Minulla oli maanantaina kaksi tenttiä ja harkitsin pitkään käyttäisinkö sairaslomatodistusta, sillä tulehdus teki minut todella kipeäksi ja lääkkeet todella väsyneeksi. Kyselinkin kurssikavereiltani, mitä todennäköisemmin tapahtuisi, jos ilmoittaisin luennoitsijalle, etten pääse tenttiin ja esittäisin sairaslomatodistuksen. Vastaus oli kaikilta sama: voisit tehdä tentin uudestaan seuraavana uusintapäivänä, joka on ensi vuoden elokuussa! Jälleen kerran tuli tunne, että jotku asiat on paremmin koto Suomessa. Koska en mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole täällä enää ensi vuoden elokuussa popsin aamulla antibiootit ja särkylääkkeet ja kävin tekemässä tentit. Suomalaisella sisulla!

Surprise from Holland

Viime viikolla sain yllätysvieraan Hollannista seurakseni tänne Antwerpeniin. Vieras ei varsinaisesti ollut yllätys, sillä itse kutsuin Marjan tänne, mutta päätös vierailusta tapahtui minun asteikolla spontaanisti. Oli ihanaa viettää laatuaikaa tyttöjen kesken. Kämppäkin oli sopivasti tyhjillään, koska kämppikseni karkasi Milanoon lomailemaan.

Kaikkia meidän seikkailuja on turha raportoida mutta sensuroituna versiona voin sanoa, että hauskaa oli. Perjantai oli pyhä päivä, joten keskityimme nähtävyyksiin ja pyykinpesuun. Yritin vanhingossa ja huonolla menestyksellä jonglöörata olut tölkkiä torstai iltana, jonka seurauksena puolet juomasta päätyi Marjan takille. Onneksi pesutuvat ovat auki pyhäpäivinäkin.

Minun on vieläkin vaikea käsittää, että etäisyydet täällä mitataan kilometreissä eikä ajassa. Marja asuu Hollannissa, ulkomailla minun näkökulmastani ja silti Marjan matka tänne kesti alle kaksi tuntia. Mahdollisuudet täällä ovat melkein rajattomat ja taas tuntuu, että haluan hyväksikäyttää Belgian mahtavaa sijaintia maailmankartalla!

New and improved!

Muutamista perustavanlaatuisista erimielisyyksistä johtuen päätin pakata pikku blogini ja muuttaa eri saitille. Edellinen sivusto oli kuin huonossa parisuhteessa elämistä. Ulospäin näytti, että kaikki oli hyvin, vaikka laatu ei ollutkaan parasta mahdollista. Suljettujen ovien takana blogisivusto oli kuitenkin hyvin rajoittava ja kontrolloiva. Mitään hienouksia ei ollut käytettävissä. Kaikki olikin hyvin siihen saakka, kunnes Madridin matkan jälkeen jouduin tekemään matkapäivityksen kolmessa osassa. Se oli oksa, joka katkaisi aasin selän.

Joten saanko esitellä uuden ja toivottavasti paremman: Kätsyn uutishuoneen!

Vanhat blogipäivitykset ovat edelleen luettavissa osoitteessa www.kultis.blogit.fi !