Now and Then

Koska en tiedä, kuinka pukisin sanoiksi viimeiset viikkoni Belgiassa ja paluuni Suomeen, hyppään kokonaan tuon ajan yli tähän päivään! Tiivistyksenä voin sanoa, että molempiin vaiheisiin liittyi ihania muistoja, kauniita tapahtumia, korvaamattomia ihmisiä ja kaipuuta! Belgiassa ollessani kaipasin Suomeen ja nyt Suomessa ollessani kaipaan Belgiaan. Niinhän se vain menee.

Suomeen palattuani on tapahtunut paljon hyvää ja samalla life as we know it on pyörähtänyt päälaelleen. En ole enää opiskelija vaan työssäkäyvä _aikuinen_. Vierastan sanaa aikuinen, mutta huomaan tipahtaneeni tähän kategoriaan aikaisine aamuherätyksineni. Antwerpenin vilkkaat kadut ovat muuttuneet Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin ja hollannin soljuva kieli on muuttunut pärähtävään ärrräään. Hämyinen kimppakämppä on muuttunut ihanaan kaksioon omalla saunalla, mutta kämppistä jäin tavallaan kaipaamaan.

Moni asia on muuttunut, mutta Belgiassa aloittamaani bloggausta en halua lopettaa. En tiedä vielä, mistä bloggaisin, mutta ajattelin aloittaa kirjoittamisen aiheesta, jonka tunnen parhaiten: itsestäni!