Vanha kansa sen tiesi, itkuhan siitä liian pitkästä ilosta tulee. Samana päivänä, kun Marja lähti Antwepenistä minulle nousi kuume. Sinäänsä en edes jaksanut ihmetellä asiaa, sillä tämä on kolmas kerta kun sairastun täällä. Sunnuntai aamuna totesin, että minulla on nielutulehdus ja herätin edellisenä iltana Milanosta palanneen kämppikseni selvittämään minulle apuna, mistä löytyy päivystys Antwerpenissä sunnuntaina. Tuli jotenkin hätä, kun tajusi, että on sairaana vieraassa maassa eikä mitään hajua, mistä löytää lääkäri.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. En tiedä tarkkaan, kuinka terveydenhuolto täällä toimii, mutta löysin puhelinnumeron, jossa kerrottiin postinumeroni perusteella lähin lääkärin vastaanotto. Lääkäri oli yksityinen house doctor, mutta koska vakuutukseni kattaa sekä yksityisellä että julkisella käynnin en jäänyt selvittelemään minne muualle voisin mennä.
Lääkäri visiittikin kävi kokemuksesta. Lääkäri oli ystävällinen ja määräsi antibiootit ja särkylääkkeet heti tutkimusten jälkeen. Lääkäri jopa näytti minulle kartasta, mistä löydän lähimmän auki olevan apteekin. Lisäksi sain sairaslomalapun yliopistolle vietäväksi. Lupalappu oikeuttaisi minut sairastamaan kotona kolme päivää.
Minulla oli maanantaina kaksi tenttiä ja harkitsin pitkään käyttäisinkö sairaslomatodistusta, sillä tulehdus teki minut todella kipeäksi ja lääkkeet todella väsyneeksi. Kyselinkin kurssikavereiltani, mitä todennäköisemmin tapahtuisi, jos ilmoittaisin luennoitsijalle, etten pääse tenttiin ja esittäisin sairaslomatodistuksen. Vastaus oli kaikilta sama: voisit tehdä tentin uudestaan seuraavana uusintapäivänä, joka on ensi vuoden elokuussa! Jälleen kerran tuli tunne, että jotku asiat on paremmin koto Suomessa. Koska en mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole täällä enää ensi vuoden elokuussa popsin aamulla antibiootit ja särkylääkkeet ja kävin tekemässä tentit. Suomalaisella sisulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti