DIY: Keittiöpyyhkeitä

Kävin äitini kanssa tammikuussa ostamassa valkoisen kankaan, josta voisin itse ommella uudet pyyhkeet keittiöön ja jotka voisin maalata haluamallani kuviolla ja värillä. Vasta nyt  (noin kolme kuukautta myöhemmin) minulla on ollut aikaa kaivaa ompelukone esiin ja ommella pyyhkeet. 

Ompelukoneen käyttö ei ole minulle vielä kauhean tuttua. Sain vuosi sitten vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi oman ompelukoneen, jolla olenkin erinäisiä pieniä käsitöitä tehnyt. Koneen käyttö on kuitenkin vielä hetkittäin epävarmaa ja keittiöpyyhkeiden ompelun aikana soitin neuvoa-antavan puhelun äidilleni. Onnistuin myös katkaisemaan neulan ompelun aikana mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 

Ferm Livingin half moon printti on mielestäni simppeli ja sievä. Alunperin olin suunnitellut täysin erilaista painallusta kankaaseen, mutta olen enemmäin kuin tyytyväinen siihen että törmäsin half moon printtiin ja päädyin kokeilemaan sitä. Painelin ommeltuun ja silitettyyn keittiöpyyhkeeseen kolmella eri kokoisella perunasta tekemälläni sapluunalla puolikuu kuvioita satunnaisessa järjestyksessä. Värinä käytin mustaa vesiliukoista kangasväriä. Kangasväri kestää hyvin kulutusta ja pesuja, kunhan kuvioiden antaa kuivua 24 tuntia ennen silittämistä ja 72 tuntia ennen ensimmäistä pesua.

Tekemällä oppii: vinkkinä sille joka tästä innostuneena alkaa itse painelemaan perunoilla kuvioita kankaisiin. Suosittelen käyttämään mahdollisimman isoja perunoita joista saa helposti kiinni. Minulla peruna lipsahti sormista muutaman kerran, minkä seurauksena molemmissa pyyhkeissä on omalaatuisia kuvioratkaisuja. Tämä ei suuresti haitannut, sillä itse tehty ja itselle tehty saa myös näyttää siltä. Toinen hyödyllinen vinkki, jonka itse huomasin ensimmäisen pyyhkeen puolivälissä on, että kuvion painattaminen kannattaa aloittaa yläreunasta ja edetä alaspäin. Muille ehkä itsestään selvää, mutta minun piti tämäkin kokeilemalla todeta. :D

DIY Bunny

Blogin kirjoittaminen on arjen kiireiden keskellä jäänyt hyvin vähälle. Aiheita joista olisin halunnut kirjoittaa on tullut mieleen, vaikka millä mitalla, mutta kirjoittamiselle ajan löytäminen on ollut haastavaa. Itseasiassa tälläkin hetkellä minun pitäisi oikeasti lukea tenttiin, mutta en kerro kenellekään, jos sinäkään et kerro.

Nyt kun äitini (todellinen tee-se-itse nainen) on alkanut kirjoittaa blogia, tuli minullekin tarve kunnostautua ja jakaa vuoden takainen tee-se-itse projektini. Opettelin vuosi sitten suurella vaivalla virkkaamaan. Voin kertoa, että sen virkkaamisen ja nimenomaan ohjeiden lukemisen opetteleminen ei tapahtunut ihan tunnissa eikä kahdessa, mutta sinnikkäästi virkkasin, purin ja virkkasin uudelleen niin kauan, että opin tekniikan ja kaavojen lukutavan. 

Opiskelulle mahtavaa vastapainoa antaa liikkumisen lisäksi konkreettinen käsillä tekeminen. Jostain syystä talvi ja nimenomaan joulun aika ovat minulle käsitöiden tekemisen kannalta kaikkein mielekkäintä aikaa. Johtuu ehkä siitä, että joulun aikaan voi luvan kanssa valvoa öitä katsoen elokuvia ja virkaten. Oheinen pupu on siis virkattu jouluna 2013. Kyseessä ovat ensimmäisten virkkastöideni joukossa tehdyt tuotokset. 

Alla olevan pupun ohjeen löysin Onnen ommel blogista. Ohjeen pupu on todella sievä ja suhteellisen helppo tehdä aloittelijallekin. Tein muutamia pupuja aina välillä soveltaen ohjetta itse parhaaksi katsomallani tavalla. Niistä tuli erinomaisia ystävänpäivälahjoja kummilapsilleni. Myöhemmin rohkaistuin myös soveltamaan uusia virkkausoppejani ja virkkasin myös muita eläimiä, mutta se onkin jo toinen tarina.

Pitsinen inspiraatio

Kevään mittainen hiljaiselo on nyt tullut päätökseen ja on aika taas jatkaa kirjoittamista. Ehkä myöhemmin paljastan jopa hiljaiselon syyt, mutta tällä hetkellä nautin siitä, että minulla on taas aikaa valokuvailla ja kirjoittaa blogia.

Jo helmikuussa sain inspiraation ihanasta Make-Believe Factory - blogista. Parhaita ovat ideat, joista inspiroituneena voit toteuttaa itseäsi. Juhannuksen aikaan vierailin vanhempieni luona ja sukelsin viimein äitini liinavaatekomeroon. Löysin sieltä lukemattomia kauniita virkattuja pitsiliinoja, joista suurinosa oli mummuni tekemiä. Äiti suostui antamaan minulle muutamia, sillä pienet kukkapurkkien alle tarkoitetut liinat jäivät aivan hyvin vähälle -lähes olemattomalle- käytölle nykysessä muodossaan.

Aloitin liinan kokoamisen valitsemalla pitsiliinat, joita halusin käyttää. Koska olin vanhempieni luona, minulla oli ainutkertainen tilaisuus mankeloida kostutetut liinat, mikä edesauttoi liinojen muotoutumista. Valitsin sekaisin paksusta kalalangasta ja ohuesta pellavalangasta virkattuja liinoja, minkä vuoksi pelkästään mankelointi ei riittänyt vaan myös tärkkäsin näppärällä spray tärkillä irtonaiset liinat. Liinoihin tuli tarvittavaa ryhtiä ilman, että liina "jäykistyi". Asettelin liinat pöydälle haluamaani muotoon ja parsin liinan langalla ja neulalla kokoon. Liinan tekeminen oli niin helppoa ja mukavaa, että tein myös äidilleni liinan. Olin itse ihastunut lopputulokseen ja on ihana ajatella, että pöytääni koristaa mummun tekemät liinat.