Hiidenkirnut

Ensimmäinen seikkailu Rovaniemellä koettiin kotimatkalla, kun innostuimme poikkeamaan muuttokuorman vientireissulta palatessamme Hiidenkirnuilla. Äidin mukaan olen vieraillut hiidenkirnuilla ennenkin, mutta en itse ainakaan muistanut tuota reissua. Hiidenkirnut olivat hienoja, mutta spontaanin reissun asustus omalla kohdallani ei ollut paras mahdollinen. Hiidenkirnuilla täytynee käydä toistenkin asianmukaisesti pukeutuneena.

Note to myself: varvas-sandaalit ei ehkä ole paras asustus märällä kalliolla kiipeilyyn.

Mustikkaretki Ähtäriin

Sunnuntain ohjelmassa oli mustikkaretki. Mustikoita lähdettiin etsimään asenteella, kunhan edes vähän mustikkaa tulisi. Kokeneena Ähtärin metsien koluajana A valitsi mustikkapaikat, jotka meidän harmiksi oli joku muukin jo löytänyt. Tunnin metsässä samoilun lopputuloksena olimme saaneet saaliiksi vajaan 10 litraa mustikkaa, joten päätimme lopettaa poimimisen ja siirtyä päivän varsinaiseen teemaan: laavuruokailuun.

A ja S ovat kaikesta päätellen ennenkin tehneet ruokaa laavulla. Mukana oli ruokaa enemmän kuin mitä lopulta jaksoimme syödä. Paistoimme makkarat alkupalaksi ja aterian kruunasi nuotiolla tehty hampurilainen. Jälkiruuaksi tarjoiltiin kahvia ja jaffa keksejä. Lisäksi valmistimme nuotiolla uusista perunoista pyttipannua, mutta se jäi paikan päällä syömättä sillä kaikkien mahat täyttyivät tuhdista hampurilaisesta ja makkarasta. Ja kun sanon, että _me_ valmistimme, tarkoitan, että A ja S valmistivat ja minä toimin apukokkina. Taaskaan minulla ei ollut kamera mukana, mutta onneksi seikkailutoverini A ja S olivat varautuneet siihenkin.

Opin myös, että mustikka on superfoodia. Hieno termi.

 

Kyrkösjärven järvilaavu

Aurinkoiseen iltapäivään saa lomantuntua pakkaamalla kahvit ja makkarat reppuun ja matkaamalla laavulle. Meille näin loppukesästä lomaileville tuollaiset lomalta tuntuvat iltapäivät tuovat tarvittavaa akkujen latautumista.

Kyrkösjärven järvilaavulla oli niin rauhallista ja mukavaa, että olemme käyneet naapureiden kanssa siellä jo kahdesti, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Ensimmäisellä kerralla suuntasimme suoraa laavulle makkaranpaistoon ja toisella kertaa kiersimme ensin pitkospuureitin laavulle. Meidän retkiltä ei puutu hyvää ruokaa, hyvää seuraa eikä hauskoja tarinoita.

 Pientä taukojumppaa ennen eväiden syöntiä.

Paukaneva

Raskaan työpäivän - tai oikeammin työviikon - piristys oli naapurilta tullut viesti, jossa hän houkutteli minut iltakävelylle Paukanevan pitkospuille. Karhuja, punkkeja ja paarmoja uhmaten me lähdimme kesäiselle eräretkelle. Paukanevan pitkospuut olivat paikkapaikoin todella huonossa kunnossa, mutta selvisimme lintutornille ja takaisin. Meidän eräretkeilyä piristi matkanvarrella olevat opasteet, joissa oli selvitetty Paukanevan kasvistoa ja lintuja. Opimme tunnistamaan muun muassa tupasvillan. Suunnittelimme jo, että ensi kerralla pakkaamme mukaan eväät ja jäämme nautiskelemaan Paukanevasta pidemmäksi aikaa ja bongailemaan sen lintuja.

Hilloja

Tupasvilla

Pikku Nalle Kiipelissä - Little Bear in Trouble

Kainuun ammattiopiston matkailualan opiskelijat järjestivät Vaalassa "pikku nalle kiipelissä" perhevaelluksen, jolle saivat osallistua niin pienet kuin vähän isommatkin lapset.

Kainuu Vocational Collage's turism, catering and domestic service student's arraged a family hike called "Little bear in Trouble". I took part in it with a friend of mine and it was a great hike for children. Even the bigger children like us enjoied it.

Valkoinen pupu viestitti pikku nallen tilanteesta ja antoi kartan, jonka avulla "lapset" löytävät auttamaan kiipeliin joutunutta nallea.

Seikkailu alkoi tassunjälkiä seuraamalla..

Ensimmäisellä rastilla tuli tilaisuus kalastaa pikkunallelle murkinaa..

Toisella rastilla lehmä tiedusteli, tunnistavatko "lapset" nallen lempiherkut..

 Ketun häntä kainalossa kettu odotti innokkaita seikkailijoita.  Seikkailijoiden tuli selvittää temppurata ketun luota possun luokse. 

 Kettu ja possu ohjasivat seikkailijat nallejen luokse. Nallet tarvitsivat apua serkkujensa löytämisessä.

Nallejen luota matka jatkui ketun luokse, joka testasi tunnistivatko seikkailijat erilaisia marjoja.

Ketun luota matka jatkui halinallen luokse, joka tiedusteli tuntevatko seikkailijat metsän eri eläimiä.

Tunnistus tehtävän jälkeen metsästä etsittiin kultaharkkoja, joilla voi ostaa nallelle ruokaa.

Viimeisenä rastina seikkailijat suorittivat esteradan, joka vaati tarkkuutta, ketteryyttä ja tasapainoa.

Kun seikkailijat lopulta palasivat valkoisen pupun luo, oli pikku nalle autettu kiipelistä ja kaksi iloista seikkailijaa saivat urotyöstään diplomit muistoksi.

Sen pituinen se.

ONS - Suonperänvaellus

Osallistuin joka vuotiselle Suonperänvaellukselle, jonka järjesti tänäkin vuonna Oterman nuorisoseura. Suonperänvaellus kävellään Vaalassa ja vaellusmatka on noin kuusi kilometriä. Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin kosteampi sillä sateiden jäljiltä metsä oli märkä ja vetä tihkutteli taivaaltakin vähitellen. Äkkiä metsässä huomasi, että vaelluskengät eivät olleet paras vaihtoehto vaelluksen olosuhteisiin. Vaikkakin vaelluskengät pitivät vettä hyvin, ne luistivat märillä pitkospuilla kuin luistimet.

Vaellus päättyi Laajalammille, missä meitä odotti nuotio, jossa paistaa makkaraa sekä Oterman nuorisoseuran ja Kainuun ammattiopiston  matkailualan opiskelijoiden tarjoamat lettukahvit. Nam. Totuus on, että kahvi ja eväät maistuvat moninkertaisesti paremmalta nautittuna luonnossa. Paikalla vaelluksella oli myös Erä-Suden husky koirat Fanni ja Sisu, jotka kaipasivat kovasti rapsutuksia.

Kainuun ammattiopiston matkailualan opiskelijat järjestivät myös perhevaelluksen Laajalammille, josta kerron lisää myöhemmin.

TRANSLATION

I participated in annual hiking event "Suonperänvaellus" which was organized by Oterman Nuorisoseura. The hiking was as always in Vaala and the length of it was give or take 6 km. The hike wasn't long but the forest was really wet due the eternal rain. I learned fast that hiking shoes weren't the best idea for this hike since the duckboards were wet and slippery.

The hike started from Suonperä and ended up in Laajalampi where we had a fireplace waiting for us. We got to grill sausages and Oterman Nuorisoseura and Kainuu vocational collage's turism students offered us some coffee and thin pancakes with hallon jam. It's a fact that everything tastes better if it's eaten in the nature. Yum. In Laajalampi there were also 2 Huskie dogs form Erä-Susi. The lovely dogs were called Fanni and Sisu and they really liked to be scratched.

Kainuu Vocational Collage's students arrange a family hike but I'll tell you more about that later.