Boxing lady!

Minä rauhaa rakastava maalaistyttö olen nyt löytänyt sisäisen Asikaiseni ( vai pitäisikö näin uus-Seinäjokisena sanoa Haapojan). Aloitin kuukausi sitten kuntonyrkkeilyn ja olen hurahtanut nyrkkien heilutuksen maailmaan ihan täysin. Kiinnostustani lajia kohtaan ei ole missään määrin vähentänyt se tosiasia, että ohjaajassa silmä lepää ja kuntonyrkkeily taitaa olla yksi niistä harvoista ryhmäliikunnoista, joissa Timmi-Tainojen ja Jumppa-Juttien lisäksi käy miehiäkin. Mutta nämä ovat täysin muodollisuuksia siihen verrattuna, miten rentouttavaa ja paineita tasaavaa nyrkkien heiluttelu voi olla.

Ensimmäinen kerta kuntonyrkkeilyn parissa oli jossain määrin järkyttävä kokemus. Minulla oli salin lainahanskat ja se haju mikä niistä jäi käsiin oli jossain määrin eeppinen. Taisin pestä käteni kolme kertaa hajustetulla saippualla ennen kuin haju helpotti.

Toisella kertaa lainahanskat päästivät väriä. Harjoitteluparini kysyi säikähtäneen, että löinkö liian lujaa, kun hanskojen alta paljastui mustan kirjavat kädet. Pelastuksekseni koitui ystäväni Riikka, joka lainasi minulle siskonsa hanskat. Hygienia ennen kaikkea. <3

BTW! Kuva on lavastettu.. En KOSKAAN näytä salilla näin freesiltä! :D

TRANSLATION

I have found my inner boxer. I started fitness boxing a month ago and I love it. It doesn't make it any less fun that the trainer is kinda easy on the eye and also fitness boxing is one of the rare group sports where is also males. But those are only details compared to how relaxinf and refressing it is.

My first time with fitness boxing was kinda shocking experience. I borrowed boxing gloves from the gym and the smell that the gloves left to my hands was epic. I think I washed my hands three times before I got the smell off from my hands.

Sencond time the gloves released colour. My training partner though that she hit too hard when she saw my black hands. My saviour was my dear friend Riikka, who borrowed her sisters gloves. I can't tell you how much more enjoyable good gear makes that sport.

American Football

Sunnuntaina suuntasin Joupilanuvuorelle katsomaan amerikkalaista jalkapalloa. Kun Vaahteraliigan kausi alkoi, näin Seinäjoen Crocodiles joukkueen ensimmäisen pelin. Tuntui sopivalta myös nähdä välierien viimeinen peli, jossa Seinäjoen harmiksi, Crocodiles joutui taipumaan Helsingin Roosters joukkueen tykityksen edessä. Ottelun voitti siis Helsingin Roosters 21-41.

Jälleen kerran opin lisää sääntöjä, joita amerikkalaisessa jalkapallossa tuntuu olevan paljon. Amerikkalainen jalkapallo on edelleenkin ehkä yksi yleisöystävällisimmistä peleistä, mitä olen seurannut ja tunnelma pelissä oli mukaansa tempaava. Ehkä juuri pelin yleisöystävällisyyden vuoksi katsomot täyttyivät tälläkin kertaa kotijoukkueen kannattajista. Päädyin myös maistelemaan mielestäni stereotyyppisesti amerikkalaiseen jalkapalloon kuuluvia hotdogeja. Vettä ei onneksi satanut, mutta kahden ja puolentunnin istuskelun jälkeen kylmä otti voiton ja siirryimme Pub Wilsoniin seuraamaan viimeisen erän. Koko peli näytettiin suorana URHO tv:stä.

 TRANSLATION

 When the American football season started I saw the first match of my hometown team Crocodiles. It was only appropriate to go and see the last match of the season too. Corcodiles of Seinäjoki played with Roosters of Helsinki. Sadly for Crocodiles, Roosters pecked they way to finals and the match ended 21-41 to Roosters.

Once again I learned so many new rules of American football. I think American football is one of the most entertaing game for audience. It's easy and interesting to follow even if you don't know all the rules. The weather was great but after 2 and a half hour of sitting I was freezing so we left from the field and continued watching the match from a warmth of pub Wilson.

Seinäjoki by bike part 2.

Syksyisen viikon jälkeen lämpimät päivät tuntuvat kuin uudelta kesältä. Kauniin päivän kunniaksi lähdin pyöräretkelle E:n kanssa. Tarkoituksena oli lähteä vain pyöräilemään Seinäjoen keskustan tuntumaan, mutta pyöräillessä reitille sattui kaikenlaista kaunista ja ihmeellistä, enkä voinut vastustaa kiusausta pysäyttää lenkki aina silloin tällöin ottaakseni valkokuvia. Huvi ja hyöty yhdistyy, kun pyöräilessä tulee tutustuttua nähtävyyksiin.

Törnävän kirkko

Mallaskosken Panimoravintola

TRANSLATION

Last week was so cold and rainy that it felt like autumn already. Now the sunny days are back and thanks to great weather I went cycling with E. The bike trip was suppose to be all about cycling but there are so many places I haven't yet seen in Seinäjoki and the sun made everything look so stunning that I couldn't help of stopping every now and then to take pictures. Bike is a great way of getting to know a city. You see more in a shorter time and get to go to places you couldn't go by car

Gymnastics

Olen seurannut Lontoon Olympialaisia melkein päivittäin Suomen huonosta menestyksestä huolimatta. Se että suomalaiset eivät ole pärjänneet ei varsinaisesti haittaa minua, sillä ruotsalaisetkaan eivät ole pärjänneet. Se lohduttaa. Ja tulihan sieltä yksi mitalli. Hyvä Tuuli Petäjä!

Laji johon R-A-K-S-T-U-I-N on telinevoimistelu! Siis uskomatonta, miten mahtava laji! En ymmärrä, miten sitä ei hehkuteta enemmän. Oikeesti, oletteko nähneet ne urheilijat! Yritin kysellä ihmisiltä, jotka tietävät minua enemmän näistä lajeista, miksei telinevoimistelua hehkuteta yhtä paljon kuin yleisurheilua tai jalkapalloa. Vastaus oli, että telinevoimistelua pidetään tyttöjen lajina. Tyttöjen? Joka noin sanoo ei varmaan ole nähnyt niitä uroksia, jotka telinevoimistelua harrastaa! Eikä niitä tyttöjäkään tulisi vähätellä. Pieniähän ne ovat, mutta VAU mikä kehonhallinta.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, alla on muutama kuva saksalaisesta telinevoimistelijasta Philip Boysta sekä Yhdysvaltalaisesta Danell Leyvasta.

Danell Leyva

Kuvat on googlesta napattuja. Olisin ottanut itse, mutta pojat oli kiireisiä. Niillä on jotku kisat Lontoossa.

TRANSLATION

 I have been watching London Olympics a lot (for my standards). Finland won silver medal (way to go Tuuli Petäjä) but that's about it. At least Sweden is not doing all that well either. It's comforting.

A sport I fell in love with is gymnastics. Awesome sport! Seriously, Have you seen the athletes?! I don't understand why gymnastics isn't as big thing as track and field or football! It should be. Some say that gymnastics is a girly sport but seriously! Have they seen the hunks? And the girls shouldn't be underestimated. They might be small but what a body control! Unbelievable!

I had to add some pictures of Germanys Philip Boy and USA's Danell Leyva to prove my point. Pictures are found by google. I would have taken them myself but the boys were busy. They had some contest in London. :D

Flikat vastaan pojat

Eilen pääsin seuraamaan Seinäjokisen lady pesis joukkueen ystävyysottelua armaita siippojaan vastaan. Tarina ei kerro lähtikö idea ystävyysotteluun miesten katsomo-pelaamisesta vai ihan puhtaasta haasteesta. Joka tapauksessa Flikat haastoivat miehet ystävällishenkiseen otteluun. Ottelu pelattiin Viitalan kentällä, jonne saapui pelaajien lisäksi myös kourallinen katsojia. Pesäpalloa on mielestäni mukava katsoa, eikä Flikat vastaan pojat peli jättänyt kylmäksi vaan kentän leikkimielinen sanailu nauratti katsomossakin.

Tiukkojen, humorististen ja tasaisten vuoroparien jälkeen peli päättyi miesten voittoon. Juoksuja kertyi miehille 20 ja naisille 12. Peli oli kaikessa leikkimielisyydessään myös hyvää harjoitusta Laaka Flikkojen sunnuntain pelejä varten.

TRANSLATION

Yesterday I went to watch some amateur Finnish baseball. Female team "Laaka Flikat" challenged their boyfriends to play against them in a friendly match. Watching the match was fun since the atmosphere was great and there were some humorous word exchanges on the field. Also the weather was great. The friendly match ended in favour of the male team. Men hade 20  runs and women 12. Even if men won this time, the match was good practise for females proper match on Sunday.

Nice Run 2012!

Seinäjoella juostiin tänäkin vuonna NiceRun kuntotapahtuma. NiceRun tapahtumaa markkinoidaan kuntotapahtumana kaiken ikäisille naisille ja taisi paikalla ollakin naisia vauvasta mummoikään. Kyseessä ei ollut siis kilpailu ja reitin sai vapaasti myös kävellä, jos juokseminen ei kiinnostanut.
Juoksu tapahtui Seinäjoen keskustassa jokirantaa pitkin. Maisemat olivat kauniita ja matka oli viisi kilometriä.

Tapahtumaa juontamassa ja juoksijat matkaan lähettämässä oli Sami Sarjula (Hunkseista ja miksei myös Salatuista elämistä tunnettu). En voinut vastustaa kiusausta vaan viisi minuuttia ennen lähtöä kipitin muiden viisitoistavuotiaiden tavoin Sarjulan luo ja pyysin päästä samaan valokuvaan! (Ja pääsin kuvaan! I'm almost famous myself! :D )

Sää ei varsinaisesti ollut mitä toivoimme, mutta rankasta ja jatkuvasta vesisateesta huolimatta lenkki oli mukava. Koko tapahtuman kruunasi maalissa odottavat Vimpelin Vedon (Suomen toiseksi paras pesäpallojoukkue) pelaajat, jotka halasivat kaikki maaliin saapuvat juoksiattaret. Itsekin muiden tavoin kepsahdin vettä tippuvana (johtuen vesisateesta) pelaajan kaulaan ja vasta sen jälkeen tajusin halanneeni Vimpelin Vedon kärkilyöjää (eteniätilastojen numero kolmosta) Henri Puputtia, joka sattuu olemaan yksi suosikki pelaajistani! Jaksoin muiden joukkueeni juoksioiden iloksi hehkuttaa saamaani halausta vielä saunassakin. Harmittaa vielä tänä päivänäkin, etten palannut ottamaan yhteiskuvaa Henri Puputin kanssa..  Jos Puputti luet tätä, niin laita nimmarillavarustettu kuva tulemaan! :D

Crocodiles!

Sunnuntaina suuntasin Jouppiskalle seuraamaan Vaahteraliigaa eli elämäni ensimmäistä amerikkalaista jalkapallo-ottelua, kun Seinäjoen oma vihreä, musta, valkoinen Crocodiles kohtasi Provoon Butchersin. Ottelu alkoi hienosti laskuvarjohyppääjien näytöslaskeutumisella. Viimeinen hyppäjä toi pallon ja peli pääsi alkamaan.

Amerikkalaisen jalkapallo oli yllättävän katsojaystävällistä ja viihdyttävää. Peli ei ollut ollenkaan niin väkivaltaista kuin mitä oletin ja rikkeisiin puututtiin välittömästi. Sekä selostaja että päätuomari selittivät pelin kulkua, mikä teki sääntöjen ymmärtämisestä ja pelin seuraamisesta helpimpaa. Lisäksi katsomoa viihdytti nuoret cheerleaderit pirteillä ja vauhdikkailla esityksillään. Kioskista sai ostettua hoddoggeja, jotka ehdottomasti kuuluvat jenkkifutikseen.

Yllättävintä oli ehkä pelin kesto. Taustatukimuksesta tiesin, että peli pelataan neljässä 12 minuutin erässä. En silti osannut olettaa, että koko otteluun menee aikaan 2 - 3 tuntia. Onneksi ilma oli lämmin ja aurinko paistoi.

Ai niin ja Crocodileshan sen voiton vei kirkkaasti!

Finnish baseball

Etelä-Pohjanmaa on tunnetusti pesäpallo hullua seutua. Pesäpallohuumalta ei voi välttyä varsinkaan, jos sattuu asumaan pesäpallostadionin läheisyydessä. Niinpä minäkin kipitin monien muiden pesäpallofanien tavoin seuraamaan Superpesistä, kun Nurmon Jymy ja Sotkamon Jymy olivat torstaina vastakkain Seinäjoella. Siinä määrin, kun voin pesäpallon seuraajaksi itseäni kutsua olen Sotkamon Jymy fani! Tästä todisteena minulla on oikeen Jymyn violetti fanipipo, jonka äitini osti minulle Jymyn kotipelistä. Pipo jäi kuitenkin hyllyyn finaaleja (ja kylmempää säätä) odottamaan, kun lähdin kannustamaan Aki Oravaa ja muita Sotkamon poikia.

Sotkamo oli Jymyistä paras Nurmon Jymyn kotikentällä. Peliä oli mukava seurata, vaikka Sotkamon Jymyn kannustajat vähän vähissä olivatkin.