TON-Muffini

Netti on pullollaan erilaisia "tomia" reseptejä. Ajattelin jakaa tännekin erään gluteenittoman, maidottoman, munattoman ja perunattoman muffini ohjeen, jota olen itse kerran kokeillut ja sen hyväksi todennut. En itse ole allerginen millekään edellä luetellu ainekselle, mutta oheisella reseptillä sai aikaan muffinin, joka maistui minunkin suuhun herkulliselta.

Banaani muffini

2 dl kookosmaitoa
1,5 dl ruokosokeria
1 dl sulaa rasvaa
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 dl maitzenaa
2 tl leivinjauhetta
1-2 dl banaania
3 rkl omenasosetta

Päälle:
maidotonta suklaata ja kuivattuja banaanilastuja

Ensin sekoitetaan kookosmaito ja ruokosokeri. Lisää rasva ja sen jälkeen kuivat ainekset. Gluteenittoman jauhoseoksen voi koota jauhoista, joita itse on tottunut käyttämään tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Minun versiossa gluteeniton jauhoseos sisälti 2 dl riisijauhoja ja 0,5 dl hirssihiutaleita. Lopuksi taikinan sekaan lisätään murskattu banaani ja omenahillo. Äitini alkuperäinen muffinin ohje oli tehty mustikolla eli banaanin voi halutessaan korvata jollain muullakin hedelmällä tai marjoilla. Äitin niksipirkan mukaan omenahillo kannattaa lisätä taikinan sekaan sitomaan taikinan koostumusta yhteen ikään kuin kanamunan sijaisena.

Valmis taikina siirretään muffinivuokiin ja paistetaan 200 asteessa 15 minuuttia. Äitini on suunnitellut edellämainitun taikinan käyttämistä myös kakkupohjana eli vaikuttaa monikäyttöiseltä ohjeelta. Muffinit olivat herkullisimmillaan juuri paiston jälkeen vähän jäähtyneinä.

Tein muffineille vielä kuorrutuksen maidottomasta Plamil oragnic dairy free suklaasta ja viimeistelin koristelun kuivatuilla sokeroimattomilla luomu banaanilohkoilla. Sekä maidottoman suklaan että banaanilohkot kävin ostamassa punnitse&säästä liikkeestä. Muffinin koristelun voi valita käytetyn hedelmän tai marjan mukaan. Banaani muffinin koristelin banaanilohkoilla. Mustikka muffinin olisin todennäköisesti koristellut kuivatuilla mustikoilla.

Ei muuta kuin kokeilemaan!

Mustikkaretki Ähtäriin

Sunnuntain ohjelmassa oli mustikkaretki. Mustikoita lähdettiin etsimään asenteella, kunhan edes vähän mustikkaa tulisi. Kokeneena Ähtärin metsien koluajana A valitsi mustikkapaikat, jotka meidän harmiksi oli joku muukin jo löytänyt. Tunnin metsässä samoilun lopputuloksena olimme saaneet saaliiksi vajaan 10 litraa mustikkaa, joten päätimme lopettaa poimimisen ja siirtyä päivän varsinaiseen teemaan: laavuruokailuun.

A ja S ovat kaikesta päätellen ennenkin tehneet ruokaa laavulla. Mukana oli ruokaa enemmän kuin mitä lopulta jaksoimme syödä. Paistoimme makkarat alkupalaksi ja aterian kruunasi nuotiolla tehty hampurilainen. Jälkiruuaksi tarjoiltiin kahvia ja jaffa keksejä. Lisäksi valmistimme nuotiolla uusista perunoista pyttipannua, mutta se jäi paikan päällä syömättä sillä kaikkien mahat täyttyivät tuhdista hampurilaisesta ja makkarasta. Ja kun sanon, että _me_ valmistimme, tarkoitan, että A ja S valmistivat ja minä toimin apukokkina. Taaskaan minulla ei ollut kamera mukana, mutta onneksi seikkailutoverini A ja S olivat varautuneet siihenkin.

Opin myös, että mustikka on superfoodia. Hieno termi.

 

Puurojuhla

Meillä oli työpaikalla puurojuhla, jonne minä kätevänä emäntänä kokkasin hillasopan sekä riisipuuron. En olisi heti uskonut, että osaisin tai yleensäkään alkaisin työpaikalla puuroa keittemään sopasta puhumattakaan, mutta niin vain sain aikaiseksi molemmat keitokset ja kiitostaki sateli. Sen sijaan, että olisin ottanut hienoja kuvia sopan valmistuksesta tai meidän joulukattauksesta, minulla on vain yksi kuva puolivalmiista joulupuurosta. Siinä teille joulumieltä.

Ruokakriitikon matkassa

Samaisella Oulun reissulla päädyin kokoeilemaan ystäväni suosituksesta Parilla Stake House ravintolaa, joka oli avattu vain kolme päivää aiemmin. - tätä emme tosin tienneet ravintolaa valitessamme.

Parilla Stake Housessa syöminen oli erilainen kokemus täytyy myöntää. Ravintolaan oli tehty paljon pöytävarauksia ja koska meillä ei ollut pöytävarausta, päädyimme aivan asiakaspalvelun ja avokeittiön äärellä olevaan kahden hengen pöytään. Saimme kuitenkin pöydän, mikä oli onni. Moni meidän jälkeen tullut ei enää saanutkaan pöytää. Pöydän sijainti teki ravintolaillallisesta kuitenkin erilaisen kokemuksen, sillä näimme omin silmin mitä henkilökunta touhusi ja ennenkaikkea kuulimme kaiken, mitä tarjoilijat puhuivat. Eivät he mitenkään epäkohtelijaita olleet, hiukan ehkä epävarmoja.

Ruokaa ravintolassa sai odottaa tovin liian kauan. Sinäänsä odottaminen on normaalia ravintolassa, jossa ruuan valmistus ei tarkoita mikrossa lämmittämistä, mutta 45 minuuttia tuntui pitkältä ajalta. Ruokailun jälkeen saimme odottaa toiset puolituntia ennen kuin astiat kerättiin pois.

Tarjoilijoilla piti kiirettä. Kun tulimme ravintolaan, työvuorossa oli kolme tarjoilijaa - jotka kaikki palvelivat vuorollaan meitä. Tarjoilijat tekivät "pöytäjaon" (tai oikeammin kolme erillistä jakoa illan aikana) tästä huolimatta meitä palveli vuoroin "Henkka" ja vuoroin "oikea" tarjoilija. Ei sillä etteikö Henkkakin olisi ollut oikea tarjoilija. Päin vastoin. Henkka oli über tarjoilija, joka tarjoilemisen lisäksi oli hyvä asiakaspalvelija, kokki, tiskari, ravintolapäällikkö ja puhelinvastaaja. Monitoimimies. Minä arvostan suuresti sitä, että tarjoilija tietää menun sisällön ja esittelee ruuat tuodessaan menun eikä vain ojenna ruokalistaa ja ryntää jo seuraavan asiakkaan luokse. Tästä Parilla Stake House saa kehut.

Illan kuluessa ja meidän odotellessa (ja välillä syödessä jotakin) ravintolaan tuli lisää tarjoilijoita. Siitä tietää istuvansa liian lähellä asiakaspalvelua, kun voi laskea, kuinka monta asiakkaille tarkoitettua mariannekarkkia tarjoilija ehtii ohi mennessään syödä.

Ruoka oli asia erikseen. Siinä missä ravintolan henkilökunta haki vielä sujuvuutta ja vakiintunutta toimintatapaa, ruoka oli maittavaa. Minä söin pääruuaksi Naudan entrecôten ja jälkiruuaksi suklaabrownien vanilijajäätelölla ja cappuccinon. Pääruoka oli kypsyysasteeltaan juuri sellaista, millaisena sen tilasin ja jälkiruoka oli ISO. Asiakaspalvelu pelasi tämän suhteen sujuvasti ja ruuan maistuvuutta muistettiin tiedustella. Ruokakriitikko T söi grillattua broileria ja jälkiruuaksi Parillan pannukakkua ja vailjajäätelöä. Jäätelö oli Kouvolassa valmistettua ja pannukakku talon tekemää. T tykkäsi ruuasta (näinhän ne kriitikot yleensä asian ilmaisee, eikö?).

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole mollata Parilla Stake Housea. Kokemus ravintolasta oli pääasiassa positiivinen, vaikka sitä ravintolalta vaadittavaa sujuvuutta peräänkuulutettiinkin. Aion vierailla ravintolassa uudelleen ja uskon vahvasti, että sillä kertaa ruokaa ei tarvitse enää odottaa noin kauaa ja palvelu pelaa nopeammin. Asiakaspalvelu oli oikeasti hyvää, vaikkakin kärsi vielä hiukan alkukankeudesta. Tsemppiä ja kiitokset henkilökunnalle. Ravintolan sisustus oli viihtyisä, mutta sijainti Hesburgerin yläkerrassa jokseenkin hämmentävä.

Eating with a food critic

While I was in Oulu I tried out a new restaurant "Parilla Stake House". The restaurant was only 3 days old and although it was cosy, the service wasn't as smooth as you would wish for. The place was fully booked so we were lucky to get a table - others that got in after us, weren't so lucky. The table we got was just next to the kitchen and we were able to hear everything the waiters talked, which made that dinner so much more fun.

Food was great. I ate cow entrecôte and for dessert I had a chocolate brownie with vanilla ice cream and cappuccino. The main dish was delicious and the dessert was huge. My food criting friend T ate grilled chiken and for dessert she ate Parilla's pancake and vanilla ice cream. She had nothing bad to say about the food, she actually liked it. Only the slow service made her not to compliment the restaurant.

I will try that restaurant again. Service in that place wasn't bad, actually all the waiters were really polite but the sevice was slow which could have something to do with the fact that the place had opend three days ago.

KATU kahvila Oulussa

Viikko sitten piipahdin Oulussa ja se vierailu oli niin rentouttava, että sen avulla jaksaa paahtaa taas pitkälle loppu vuoteen. Olin kuullut paljon puhuttavan Oulun kahvilavalikoiman uusimmasta tulokkaasta KATU kahvilasta pakkahuoneenkadulla, ja ystäväni kanssa päätimme testata sen. Asia, jota huomaan välillä kaipaavani Seinäjoella on kahvilat.

KATU oli juuri sellainen pieni, idyllinen ja viihtyisä kahvila, jollaista kaipaan. Kahvilassa oli tarjolla lounasta, makeaa kahvileipää ja suolaista purtavaa. Kaikki näytti herkulliselta ja mikä parasta kaikki tai ainakin melkein kaikki tarjottavat oli tehty itse alusta lähtien.

Minä otin maisteluun käsintehdyn konvehdin ja cappuccinon ja ystäväni maisteli savuporobagelin ja kaakaon. Kaikki näytti hyvältä ja maistui vielä paremmalta. Suunnitelmissa on käydä tutustumassa KATU kahvilan lounastarjontaan paremmalla ajalla. Ehkä sillä kerralla saan napattua sisältäkin muutaman kuvan.

There is a new cafe in Oulu; Cafe KATU (Cafe Street). KATU was great, I miss that kinda cafes since Seinäjoki has only one good cafe that I know off.

Illasta palomiehen kanssa!

Pahoittelut pitkästä postaustauosta. Syksyn pimeys on väsyttänyt siinä määrin, etten ole ehtinyt tänne päivittelemään, mutta yritän korjata tapani.

Nurmon vapaapalokunnassa kunnostautunut palohenkilö E vei minut Seinäjoella Gringos Locosiin syömään. Tästä tapahtumasta tosin on jo hetki, mutta tämä ravintola oli minulle uusi tuttavuus ja sieltä tuli muutama kuvakin napattua, joten en halunnut jättää kertomatta tästä ravintolakokemuksesta teille.

E oli saanut opiskelijatarjouksena alennuskupongin Gringos Locosiin, minkä vuoksi yleensäkkään päätimme kyseiseen ravintolaan mennä. En ollut aiemmin paikassa käynyt, mutta kuulopuheiden mukaan ravintolan ruoka ei ollut kehuttavaa ja liian tulista. Niinpä odotukset olivat alhaalla, kun suuntasimme ravintolaan.

Gringos Locos on tex mex - ravintola, minkä vuoksi ei voinut välttyä ajattelemasta, että ravintola muistutti tyylillisestikin Amarilloa. Ruokalistan valikoimasta löytyi kaikille jotain. Tulisesta ruuasta pitäville suosittelen paikkaa ehdottomasti, sillä mausteisten ruokien valikoima oli iso. Ennakkoluuloistani huolimatta ruoka oli hyvää ja sopivasti tulista. En pysty syömään kovinkaan tulisia annoksia, mutta Gringosin hamurilainen upposi kuin kuuma veitsi voihin ja jälkiruuaksi nautittu pirtelö kruunasi tämän aterian. Taas huomasi, että ei saa jäädä omien ennakkoluulojensa vangiksi.

Wify

Onko mitään hienompaa, kuin tulla työpäivän jälkeen kotiin, missä odottaa valmis ateria ja herkullinen jälkiruoka.Voin kertoa: ei ole! Tähän voisi melkein tottua ja kävin jo alustavia suostutteluja/neuvotteluja siitä, kuinka saisin Sodankylän perukoilta Seinäjoelle eksyneen Annukan pysymään täällä. Tämä varoituksena Annukan kotiväelle ja työnantajalle.

TRANSLATION

Is there anything as great as coming home after a long day at the office and there is a tasty meal and delicios dessert waithing for you? I can tell you: there isn't! My friend Annukka is visiting me from Sodankylä and she's responsible for that tasty suprise. I could get use to this and I already tried to convince her to stay.. 

Carrot Smoothie

Smoothiet on minun juttu! Tykkään juoda niitä ja tykkään tehdä niitä, mutta en ole kovinkaan hyvä noudattamaan ohjeita niitä tehdessäni. Yleensä ohjeiden noidattamatta jättäminen, johtuu siitä, että jokaisessa ohjeessa on jokin ainesosa, jota ei löydy minun kaapistani. Yleensä nämä ainesosat ovat vielä sellaisia, etten ole ikinä ennen edes kuullut niistä.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla porkkanaa smoothiessa. Porkkanamehu on todella hyvää, joten porkkanan luulisi toimivan smoothiessakin. Tälläkään kertaa en käyttänyt ohjetta vaan smoothie muodostui niistä aineksista, mitä jääkaapista löytyi. Smoothieen tuli siis mansikoita, porkkanaa, nektariinia ja mustaherkukkamehua ja vähän hunajaa tuomaan makeutta. Magelta saamani vinkin mukaisesti liotin porkkanoita vedessä yön yli ennen smoothien tekemistä, jotta lopputulos ei olisi märkää porkkanaraastetta. Smoothiesta tuli ihan hyvää, mutta näin jälkiviisaana olisin todennäköisesti voinut vähentää porkkanoiden määrää ja korvata mustaherukkamehun appelsiinimehulla. Ehkä ensikerralla.

TRANSLATION

I like smoothies. I like drinking them and also making them but I'm not good at following recipes while making smoothies. Usually I decide to go my own way when the recipe has an ingredient which will not be found from my kitchen.

This time the main ingredient was carrot. I have been thinking about using it for a while now. I didn't have any recipe for the smoothie, I just put together what ever I had in my kitchen. So the drink in a picture above includes nectarine, carrot, strawberrys, blackcurrant juice and some honey to make it sweeter. I soaked the carrots in water overnight before making a smoothie out of them. The smoothie tasted quite good but next time I'll put less carrot in it. Too much carrot makes to texture grainy. And instead of blackcurrant juice I would use orange juice or not juice at all.

My balcony garden

Kylmä kesä on hidastanut minun parvekkeella rehottavien hyötykasvien tuottavuutta. Amppelimansikka on tuottanut jonkun verran mansikoita ja olen niitä napsinut sitä mukaan, kun ne kypsyvät, mutta paprika ei ole suostunut tekemään edes raakileita ja tomaatit eivät suostu punastumaan. 

Viime viikkoina on ollut niin kylmiä päiviä ja öitä, että olen joutunut tuomaan kasvitt sisälle yöksi. Mutta se kannatti sillä tänä viikonloppuna sain syödä ensimmäisen kypsän tomaatin amppelistani (NAM) ja muutkin tomaatit alkoivat jo punertaa! Parvekeviljelykin siis kannattaa jopa Suomen lyhyessä kesässä!

TRANSLATION

I have a small garden in my balcony. Or I can hardly call it an garden. I have 2 tomato plants, paprika and strawberry plant. Since the summer in Finland has been quite cold I was worring that non of my plants will grow any fruits but I was wrong. I have eaten some strawberrys already and this weekend I got my first read tomato (YUM)! I'm still waiting for the paprika.. :)

Smoothie!

Sain viimeinkin aikaiseksi kokeilla Magen suosittelemaa smoothieta. Smoothieen tuli tammenlehtisalaattia, Chia siemeniä, omenaa tai päärynää ja hunajaa. Päädyin kokeilemaan päärynää tällä kertaa, sillä en ole ennen laittanut sitä smoothieen. Smoothie on tavallaan helppo tehdä, sillä sinne voi laittaa melkein mitä vain haluaa. 

Tammenlehtisalaatti toi smoothieen vihreän värin ja täytyy myöntää, ettei smoothien väri ollut kaikkein houkuttelevin vaikka se näyttikin terveelliseltä. Kun smoothieta väristä huolimatta uskalsi maistaa, huomasi, että päärynä ja tammenlehtisalaatti sopivat hyvin yhteen. Smoothie maistui raikkaalta mutta aika miedolta. Aion kokeilla tätä smoothieta vielä siten, että korvaan päärynän omenalla. Hunaja toi päärynän lisäksi makeutta smoothieen mutta se ei tehnyt siitä liian makeaa. 

Chia siemenet olivat minulle uusi tuttavuus. Löysin niitä Life myymälästä. Ennakkoon selvitin chia siementen sisältävän kasvisöljyjä, proteiinia, kuitua, antioksidantteja, vitamiineja sekä mineraaleja. Kuulostaa terveelliseltä, eikö? Chia siemeniä voi tuoteselosteen mukaan käyttää puuron, jugurtin tai vaikka pirtelön kanssa. Chia siemenistä on myös veteensekoitettuna mahdollista tehdä geelimäistä Chia-hyytelöä. Suositeltava päivä annos on kuitenkin 1 ruokalusikallinen (15 g), joten tämän hyytelön testaaminen jääköön toiseen kertaan.

Lasi on Iittalan Maxi Verna olutlasi

"Smoothie ála Mage -Resepti"

Puolikas ruukku tammenlehtisalaattia

yksi päärynä

ruokalusikallinen Chia-siemeniä

teelusikallinen hunajaa

vähän vettä

TRANSLATION

I finally got aroung making a smoothie which my friend Mage recomended to me. Smoothie included some special lettuce, pear, Chia-seeds and honey. Don't let the color fool you, it actally was really good. The taste was kinda mild, not too sweet and defently fress. I found out that lettuce and pear actually go really nicely together. Actually I haven't used any of the ingredients in a smoothie before altough I love smoothies!

The Chia-seeds seemed really interesting and healthy. You could also make some kinda of jelly out of it. Since the recommendation daily dose is one talbespoon of those seeds, I will try that jelly some other time.

"The recipe for Smoothie ála Mage"

Half of the lettuce jar
one pear
one tablespoon of Chia-seeds
one teaspoon of honey
a little water

Graduation Party

Vaikka en pääse osallistumaan Oamk:n viralliseen valmistujaisjuhlaan, halusin silti pitää juhlat sukulaisille, naapureille ja ystäville. Tavoilleen uskollisena äitini järjesti toinen toistaan herkullisempia tarjottavia, joita jäi yli vielä täyttämään minun pakastettanikin. Juhlat olivat ihanat ja vaikka juhlia ei lahjojen takia järjestetäkään, sain myös ihania lahjoja. Lisäksi matkakassa ensi syksyn ulkomaanmatkaa varten sai pienen pesämunan! Ulkomaat here I come! Oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. <3

Kummitätini taiteili tukkani kauniisti kiharalle

Dinner parties

Viimeiset neljä viikkoa Belgiassa tuntuvat hupenevan nopeasti. Osa erasmus ystävistäni palaa kotimaihinsa aikaisemmin kuin minä ja toiset ovat täällä pidempään. Koska kukaan ei kuitekaan ole täällä enää kauaa päädyimme ystävien kesken illastamaan usein yhdessä. Lopputuloksena oli viiden päivän illallisputki. 

Torstain "mac'n'meat" illallinen oli saksalaista käsialaa ja se kokattiin meidän keittiössämme. Siitä se ajatuskin sitten oikeastaan lähti. Perjantaina kokoonnuimme saksalaisen ystäväni keittiöön, missä minä kokkasin meille risoton. Lauantaina järjestimme vaihtuvalla kokoonpanolla illallisen taas täällä Ossenmarktilla ja tällä kertaa menuussa oli kanaa ja jälkiruuaksi juomapelejä. 

Sunnuntain pasta tomattikastikkeella illallista seurasi henkilökohtainen suosikkini sushi-ilta. En ole ennen syönyt sushia saati tehnyt sitä, mutta täytyy myöntää, että sushit olivat helppo tehdä, hyvän makuisia ja yllättävän täyttäviä! Täytteinä susheille käytimme rapua, katkarapua, suola lohta, tonnikalaa, avokadoa ja kurkkua. Soijakastikkeeseen dipattuna sushit olivat todella hyviä!

Illallisen nesteytys oli kunnossa

Lauantain illallinen

Juomapelin säännöt

Sunnuntain illallinen: pastaa tomaattikastikkeella

Sushi ilta

Ensimmäinen sushi pötkö, jonka olen koskaan tehnyt