Blogin kirjoittaminen on arjen kiireiden keskellä jäänyt hyvin vähälle. Aiheita joista olisin halunnut kirjoittaa on tullut mieleen, vaikka millä mitalla, mutta kirjoittamiselle ajan löytäminen on ollut haastavaa. Itseasiassa tälläkin hetkellä minun pitäisi oikeasti lukea tenttiin, mutta en kerro kenellekään, jos sinäkään et kerro.
Nyt kun äitini (todellinen tee-se-itse nainen) on alkanut kirjoittaa blogia, tuli minullekin tarve kunnostautua ja jakaa vuoden takainen tee-se-itse projektini. Opettelin vuosi sitten suurella vaivalla virkkaamaan. Voin kertoa, että sen virkkaamisen ja nimenomaan ohjeiden lukemisen opetteleminen ei tapahtunut ihan tunnissa eikä kahdessa, mutta sinnikkäästi virkkasin, purin ja virkkasin uudelleen niin kauan, että opin tekniikan ja kaavojen lukutavan.
Opiskelulle mahtavaa vastapainoa antaa liikkumisen lisäksi konkreettinen käsillä tekeminen. Jostain syystä talvi ja nimenomaan joulun aika ovat minulle käsitöiden tekemisen kannalta kaikkein mielekkäintä aikaa. Johtuu ehkä siitä, että joulun aikaan voi luvan kanssa valvoa öitä katsoen elokuvia ja virkaten. Oheinen pupu on siis virkattu jouluna 2013. Kyseessä ovat ensimmäisten virkkastöideni joukossa tehdyt tuotokset.
Alla olevan pupun ohjeen löysin Onnen ommel
blogista. Ohjeen pupu on todella sievä ja suhteellisen helppo tehdä aloittelijallekin. Tein muutamia pupuja aina välillä soveltaen ohjetta itse parhaaksi katsomallani tavalla. Niistä tuli erinomaisia ystävänpäivälahjoja kummilapsilleni. Myöhemmin rohkaistuin myös soveltamaan uusia virkkausoppejani ja virkkasin myös muita eläimiä, mutta se onkin jo toinen tarina.
